| Arvostelija: |
Inferno Magazine / Jason Ward |
| Pvm:
|
|
| Linkki:
|
|
Surumielisen raskaasti, kauaskantoisen kaihoisasti ja perin sinivalkoisesti tunnelmoiva Wasara on suomirockin uusien tuulien edustajistoa. Takaraivossa kummittelevat niin suomalaisen avant-rockin kuin alavireisen junttakomppanjan yhtyeet, mutta Wasara maalaa huomattavasti tummempia sävyjä kuin yksikään Alanko tahi Rautiainen. Vertailukohteista osuvin on Verenpisara, mutta Wasaran luomat tunnelmat ovat maanläheisempiä ja täten myös huomattavasti raskaampia kantaa. Se on myös biisin heikoin lenkki, sillä Kivisade on kokonaisuutena liiankin harmaata massaa, ja Wasaran ilmaisu voisi kipinöidä enemmänkin. Perässä seuraava Lihallisia ajatuksia soikin jo perkeleesti rankemmin, vaan sopii huonosti yksiin sinkkubiisin kanssa.
Lohjalainen Wasara kulkee “Kivisade” -singlellään suomalaisen melankoliametallin polulla, jolla on jo monet muut nimet ovat kulkeneet aikaisemmin vaihtelevalla menestyksellä. Heti singlen ensimmäisestä biisistä, ”Kivisade”, tulee erittäin vahvasti mieleen Trio Niskalaukauksen sekä Viikatteen hybridi, kitarat sahaavat nimittäin hyvin Rautiaisen poppoon oloisesti ja laulumelodiat ovat varsin saman tyylisiä Viikatteen Kaarlen suomifilmi-melankolian kanssa. Kappale on kaikin puolin hyvin tehty, mutta se ei valitettavasti tuo mitään uutta tähän genreen. Tämä juttu on kuultu jo aikaisemmin varsin kattavasti näiden kahden edellä mainitun artistin tekemänä.
Sinkun toinen kappale, ”Lihallisia ajatuksia”, ottaa sitten iloisesti pesäeroa ”Kivisade” –biisiin, kappale nimittäin jyrää hyvin death metallisesti, basarit laukkaa taustalla hyvin iloisella tempolla, blastia on mukana ja laulut ovat kuiskaavan vihaista kähinää. Helvetin hyvä veto, eikä onneksi liialla pituudella pilattu. Mikäli suomikentästä vedetään vertauksia, niin tätä voisi kuvailla ”Eevan Perintö” –levyn aikaiseksi Kotiteollisuudeksi tuplabasareilla sekä tuplatempolla varustettuna.
Sinkku jättää kokonaisuutena yhtyeestä varsin hämärän kuvan kappaleiden ollessa kovin erilaisia. Kumpaa tyylisuuntaa yhtye nyt sitten oikein edustaa? Suomimelankoliaa vaiko death metallia? Ota siitä sitten selvää. Epätasapainoinen kokonaisuus.
Wasaran Kivisade-single on jokseenkin erikoinen julkaisu. Kivisade-kappale on tyypillistä Trio Niskalaukaus -plagiointia, mutta b-raita Lihallisia ajatuksia on kuin skitsofreenikon toinen persoona. Kappale on lähempänä death-/thrash-jyystöä kuin nimikkobiisin edustamaa melodista ja surumielistä suomimetallia.
Wasaran eduksi voi todeta, että bändi on toteuttanut näkemyksensä melankolisesta ”murskariffimetallista” poikkeuksellisen taidokkaasti. Kivisade-kappaleen kuuntelee mielellään, ja sen voisi hyvin kuvitella soivan radiossakin. Biisistä ei kuitenkaan varsinaisesti löydy mitään, mitä ei jo aiemmin olisi kuultu. Siksipä se onkin viatonta kuunneltavaa, jota ilmankin maailmassa olisi yhtä hyvä olla kuin ennenkin.
Lihallisia ajatuksia poikkeaa Kivisateesta jopa vokaalien osalta. Kun jälkimmäisessä lauletaan puhtaasti, niin ensiksi mainitussa öristään, koristaan ja möristään. Muutenkin Lihallisia ajatuksia on nopeaa ja suoraviivaisen raastavaa puhdasta mättöä. Sävellyksenä kappale on valitettavan mitäänsanomaton, eikä siihen tunnu pääsevän kovin hyvin kiinni edes useamman kuuntelun jälkeen. Pelkkä bändin linjasta poikkeavan tyylin käyttö ei tee biisistä hyvää.
|
in english
