maailma hakkaa lapsiaan
ei anna öisin nukkua
vaan täyttää yöt tuskalla
eikä aamu kivulta pelasta
pieni pääni hajoaa paineesta
musta sydän täyttyy tuhkasta
muistan päivän kun aurinko lämmitti
kun sade saapui ja rakasti
ei enää...ei enää...
ei enää...ei enää...
olen yksin ja hukun pimeään
aurinko kylmä ei enää lämmitä
olen yksin ja hukun pimeään
aurinko kylmä ei enää lämmitä
maailma murjoo pienokaisiaan
ei hän anna vaihtoehtoja
ennen hän jokaista rakasti
kunnes hän lapsensa unohti
olen kohdannut kuka näkee sen
kuka ajattelee miten ajattelen
maailma mustuu ja pimenee
kunnes viimein rakastuu pahuuteen
(...pahuuteen...)
ei enää...ei enää...
ei enää...ei enää...
olen yksin ja hukun pimeään
aurinko kylmä ei enää lämmitä
olen yksin ja hukun pimeään
aurinko kylmä ei enää lämmitä
(...olen yksin...olen yksin...olen yksin ja hukun pimeään...)
joka kerta kun sinut nään
sinuun rakastun uudelleen
joskus tuntuu ettei enempää
rakkautta mahtuisi sydämeen
joka vihaa ennen omisti
köytti luihin ja mustaan hukutti
kunnes saavuit ja huuhdoit pois
vihan siemenet ja rakkauden toit
mutta osaa rakkauskin satuttaa
osaa avata haavat uudestaan
ei ole helppoa rakastaa
jos ei osaa kuin vihata
niin paljon mahtuu rakkauteen
ettei ihmismieli sitä käsitä
eikä mikään voisi olla parempaa
kuin kanssasi jakaa elämä
pidä minua kädestä
ja purista kovempaa
näytä minulle tuska
jotta voin rakastaa
syleile minua ja saa
demonini ulos pakenemaan
mutta osaa rakkauskin satuttaa
osaa avata haavat uudestaan
on paljon helpompi rakastaa
jos on joku joka opettaa
in english
